Ruotsin kuningas vihki Portimokosken kalatien Ylitorniolla 27.8.2026. Kala pääsee jokeen ensi kertaa sataan vuoteen. Mitä se merkitsee kalastajalle?
Torstaina 27. elokuuta 2026 iltapäivällä Ruotsin kuningas kaatoi Tengeliönjoen rannalla
Ylitorniolla kassillisen taimenia veteen, johon yksikään mereltä nouseva kala ei ollut
päässyt noin sataan vuoteen. Kaarle XVI Kustaa, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah ja
ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala vihkivät käyttöön Portimokosken kalatien: toisen
kahdesta vesivoimalan patojen ohitusreitistä ja sen palasen, joka kytkee Tornionjoen ison
sivujoen ja sen takana olevan järvialueen taas Perämereen.
Lapin elinvoimakeskuksen luku on 970 kilometriä vaelluskaloille avautunutta joki- ja
järvivesistöä, virallisessa sanamuodossa ”lähes tuhat kilometriä”. Rajajoella, jonka
pääuoma virtaa jo tunturista mereen ilman yhtään patoa, se on vuosikymmenten suurin
yksittäinen muutos. Tässä on se, mitä rakennettiin, mitä ensimmäisen kesän kamerat oikeasti
tallensivat, ja mitä asia tarkoittaa sinulle, jos kalastat tai haluaisit.
Mikä aukesi: kaksi kalatietä Portimokosken voimalaitoksen ohi
Tengeliönjoessa Ylitorniolla. Alempi, Haapakosken luonnonmukainen ohitusuoma (noin 85 m,
nousua 4 m), valmistui joulukuussa 2024. Ylempi Portimokosken kalatie (noin 175 m,
nousua 5,5 m) valmistui 31. lokakuuta 2025 ja vihittiin käyttöön 27. elokuuta 2026.
Kiinni siitä lähtien kun: 1920-luvulla valmistui ensimmäinen Haapakosken
voimalaitos. Nykyinen Portimokosken laitos on vuodelta 1987 (10,5 MW, putouskorkeus 16,5 m).
Hinta ja rahoitus: noin kaksi miljoonaa euroa, EU:n TRIWA LIFE -hankkeesta
ja Suomen kansallisesta NOUSU-ohjelmasta.
Ensimmäinen kesä kameralla: yli 3 000 kalahavaintoa
kesä–elokuussa 2026, valtaosa särkiä, seipiä, säyneitä ja lahnoja, lisäksi haukia ja
ahvenia. Lohta, taimenta tai vaellussiikaa ei vielä.
Vihkiäispäivänä istutettiin: 2 820 Tornionjoen kantaa olevaa
kaksikesäistä lohenpoikasta ja 20 meritaimenen emokalaa paikallisen kalanviljelijän
Miksi ylitorniolainen sivujoki on iso asia
Tornionjoki ja sen yläpuolinen Muonionjoki muodostavat Suomen ja Ruotsin rajan, ja ne ovat
Euroopan harvoja suuria jokia, joiden pääuomassa ei ole yhtään patoa. Joen villit lohet
lasketaan joka kesä kaikuluotaimella Kattilakoskella. Vuonna 2026 laskuri näytti 3. heinäkuuta
mennessä 36 829 lohta, kun kolmena edellisenä vuonna lukema oli samaan aikaan 11 000–18 000.
Luonnonvarakeskus selittää käänteen kahden merivuoden lohien, neljästä kahdeksaan kiloa
Pulma on aina ollut sivujoissa. Tengeliönjoki lähtee Miekojärvestä, siitä järvestä, jossa
napapiirin voi virallisesti ylittää, ja laskee Tornionjokeen Aavasaksan alla. Pohjolan Voiman
mukaan, jonka tytäryhtiö oli laitoksen toinen omistaja, Tengeliönjoen padot olivat koko
Tornionjoen vesistön ainoa keskeinen vaelluseste. Niiden takana on järvialue: Portimojärvi,
Miekojärvi, Vietonen, Raanujärvi ja niiden väliset virrat. Meritaimen ja vaellussiika nousivat
sinne, elinvoimakeskuksen mukaan myös lohi, kunnes ensimmäinen Haapakosken voimalaitos katkaisi
Ylempänä on yhä kaksi estettä. Kaaranneskosken ja Jolmankosken laitokset katkaisevat edelleen
Miekojärven yläpuoliset haarat Vietoseen ja Raanujärveen, kalatalousalue toteaa, joten 970
kilometriä on niiden alapuolinen osuus, ei koko vesistö.
Haapakosken alempi kalatie on uoma, joka näyttää pieneltä koskelta: soraa, lohkareita ja