Yötön yö on ohi ja pimeys palaa Lapin öihin. Milloin revontulikausi oikeasti käynnistyy uudelleen, ja miksi loppukesä on aliarvostettu hetki lähteä katsomaan.
Kukaan Lapissa ei ilmoita siitä. Kauden ensimmäistä yötä ei ole. Silti jossain elokuun
jälkipuoliskolla astuu ulos keskiyöllä ja huomaa jotain mitä ei ole ollut toukokuun jälkeen:
on kunnolla pimeää. Ei hämärää eikä sitä vaaleaa sinistä joka kesäkuussa käy yöstä, vaan
pimeys jossa on tähtiä. Siinä on koko tarina siitä milloin revontulikausi alkaa uudelleen,
koska revontulet eivät ole menneet mihinkään. Taivas vain lakkasi näyttämästä niitä.
Miksi väli: revontulilla ei ole kautta. Pimeydellä on. Yöttömän yön alla ei ole tarpeeksi pimeää taivasta, jotta mitään näkisi, oli aktiivisuus miten korkea tahansa.
Yötön yö päättyy: Rovaniemellä heinäkuun alussa ja Utsjoella heinäkuun lopussa . Oikea yö palaa vasta useita viikkoja myöhemmin.
Ensimmäiset realistiset havainnot: Perä-Lapissa suunnilleen elokuun puolivälistä loppupuolelle , etelämpänä hieman myöhemmin.
Päiväntasauksen vaikutus: geomagneettinen aktiivisuus on tilastollisesti korkeampi syys- ja maaliskuun päiväntasausten ympärillä. Aito, pitkään dokumentoitu kuvio eikä kansanperinnettä.
Kauden reunat: Suomen Lapissa käyttökelpoinen ikkuna kulkee elokuun lopusta huhtikuun alkuun .
Tämä on se osa joka yllättää. Revontulia ajaa aurinkotuuli joka osuu maan magnetosfääriin, ja
se prosessi pyörii ympäri vuoden kalenterista piittaamatta. Revontulia oli Lapin yllä
kesäkuussa. Niitä oli keskipäivällä tammikuussa. Kumpiakaan ei nähnyt, samasta syystä kuin
tähtiä ei näy lounasaikaan: taivas oli liian kirkas.
Kysymys ei siis koskaan ole ”onko revontulikausi alkanut” vaan ”onko taivas jo tarpeeksi
pimeä”. Napapiirin pohjoispuolella se vastaus muuttuu nopeasti. Lappi menettää valoa
vauhtia joka tuntuu melkein epäkohteliaalta eteläisiin leveysasteisiin tottuneesta: useita
minuutteja päivässä läpi elokuun ja syyskuun, ja se kertyy viikko viikolta. Se yö joka oli
toivoton 5. elokuuta on kuun lopussa aidosti käyttökelpoinen.
Heinäkuun loppu: yötön yö on päättynyt Utsjoellakin, mutta aurinko käy
hädin tuskin horisontin alapuolella. Koko yö on pitkää vaaleaa hämärää. Revontulien
Elokuun puoliväli: ensimmäinen oikea pimeys pikkutunneilla. Voimakkaat
näytökset alkavat näkyä Perä-Lapissa, Utsjoella, Inarissa ja Kilpisjärvellä, jos on hereillä
Elokuun lopusta syyskuuhun: kausi aukeaa kunnolla. Yöt ovat tarpeeksi
pitkiä ollakseen hyödyllisiä, ilma on usein raikas ja kirkas, ja päiväntasauksen aika tuo
oman tilastollisen piikkinsä geomagneettiseen aktiivisuuteen.
Loka- ja marraskuu: yöt yhä pidempiä, mutta keskimäärin pilvisempiä kun
syksyn matalapaineet kulkevat läpi ennen kuin pakkanen lukitsee tilanteen.
Revontulet talon yllä Kemijärvellä 29.8.2026 kello 1.14. Kuva: LaplandVibes
Miksi loppukesä voittaa keskitalven ensiyritykselle
Syyskuulla on aito tapaus helmikuuta vastaan, ja syyt ovat käytännöllisiä eivätkä romanttisia.
Vesi on vielä sulaa. Lapissa on tuhansia järviä, eivätkä ne jäädy ennen kuin
syksy on pitkällä. Tyyni järvi revontulen alla kaksinkertaistaa sen. Tammikuussa sama näkymä
Ei ole vielä kylmä. Kolme tuntia ulkona syyskuussa tarkoittaa lämmintä
takkia. Tammikuussa se tarkoittaa kunnon suunnitelmaa, ja moni luovuttaa hiljaa kahden
tunnin kohdalla, eli juuri silloin kun taivas tapaa herätä.
Hyttyset ovat menneet. Määrät romahtavat kun yöt viilenevät, kuten
Elokuun puolivälistä eteenpäin saa kesämaiseman ilman kesän hyönteisiä.
Ruska tulee. Syysvärit ovat huipussaan pohjoisessa syyskuun puolivälissä ja
etelämpänä myöhemmin. Kultaista koivua päivällä, revontulet yöllä, samalla reissulla.