Lapissa sauna ei ole kuuma huone vaan rituaali: lämmitä itsesi löylyssä, pyörähdä lumessa, laskeudu avantoon ja palaa takaisin. Näin se oikeasti menee.
Suomalainen osaa saunoa. Silti Lapissa tehdään sitä samaa asiaa tavalla joka ei oikein
käänny kerrostalon lauteille: yli 80 asteeseen lämmitetty puukiuas, ulos paljain jaloin
pyyhkeen kanssa kahdenkymmenen asteen pakkaseen, lumen yli ja tikkaita alas avantoon, ja
sitten koko homma uudestaan. Ei suoritus vaan kierto, ja se toimii vasta kun ympärillä on
oikeasti kylmä, oikeasti hiljaista ja järvi kävelymatkan päässä.
Sauna löytyy joka taloudesta ja mökiltä, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Se sauna joka
vetää ihmisiä Lappiin on toinen: erämaan puukiuas jonne ei tule tietä, avanto joka pidetään
auki koko talven, ja hiljaisuus jota ei muualta saa. Tässä on se mikä siinä kierrossa
oikeasti tapahtuu, ja ne saunat joiden takia matka kannattaa suunnitella.
Unescon listalla. Suomalainen saunakulttuuri merkittiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2020, tunnustettuna elävänä perinteenä.
Löyly on kiukaalle heitetystä vedestä nouseva höyry. Sana on vanha ja liittyy etymologisesti henkeen ja sieluun.
Avanto on jäähän tehty aukko, ja avantouinti on valtavirtaa myöten harrastettu talvilaji seuroineen päivineen.
Lämpö: perinteinen sauna on suunnilleen 70–100 astetta, ja kosteutta säätelee itse löylyllä.
Kylmä puoli on se pointti. Kuuman ja kylmän vuorottelu on se osa joka jättää rauhallisen, kirkkaan olon, ja nukut kuin tukki.
Ero hyvän ja huonon saunan välillä on harvoin lämpömittarissa. Se on siinä miten löyly
heitetään. Liikaa vettä, kivet jäähtyvät ja ilma menee vetiseksi. Liian vähän, ja lämpö jää
kuivaksi ja ilkeäksi. Erämaasaunassa tämä korostuu, koska kiuas on iso, puilla lämmitetty ja
vasta lämmennyt: ensimmäiset löylyt kertovat missä mennään, ja loppuillan rytmi haetaan
Kesällä mukaan tulee vihta tai vasta, riippuen siitä kummalta puolelta maata kysyy. Sekään ei
ole esitys vaan tapa, ja tuoreen koivun tuoksu on puolet asiasta.
Tässä sauna lakkaa olemasta kuuma huone ja muuttuu joksikin oudommaksi ja paremmaksi.
Löylyssä istutaan siihen asti kunnes iho ei enää erota lämmintä liian lämpimästä, ja sitten
mennään ulos. Ensikertalainen aloittaa lumihangesta tai kylmästä ämpäristä. Täysi versio on
avanto: puiset tikkaat mustaan veteen, joka on määritelmällisesti hiuksenhienosti nollan
Ensimmäinen sekunti on koko kehon hälytys. Toisella sekunnilla jokin kääntyy: kylmä lakkaa
sattumasta ja alkaa soida kirkkaana, kuin maailman äänenvoimakkuutta olisi nostettu.
Kolmekymmentä sekuntia on paljon, ja useimmat ensikertalaiset pärjäävät kymmenen ja nousevat
ylös virnuillen. Sitten takaisin lämpöön, eikä se lämpö vain tunnu hyvältä vaan ansaitulta.
Kierto löyly–avanto–löyly ajetaan kolme tai neljä kertaa ilman että kukaan
kommentoi. Jossain toisella kierroksella asia loksahtaa: tässä ei ole koskaan ollut kyse
Rehellinen varoitus: tähän jää koukkuun. Moni tulee ottamaan yhden kuvan hangessa ja lähtee
varattuaan saman kolmelle seuraavalle illalle. Endorfiinit ovat todellisia, hiljaisuus on
harvinaisempaa kuin revontulet, emmekä ole vielä tavanneet ketään joka olisi katunut avantoa.
Kotisauna on jokaisella. Lapissa ovat ne jotka eivät mahdu kotiin, ja ne ovat syy suunnitella
reissu kierron ympärille sen sijaan että törmäisi siihen sattumalta.
Erämaasauna. Sinne ei tule tietä. Perille tullaan suksilla, lumikengillä
tai valjakon perässä hirsisaunalle jäätyneen järven rannalle, ja joku on lämmittänyt sen
tunteja aiemmin tietäen että olet tulossa. Lähin valo on oma.
Rantasauna omalla avannolla. Klassikko: puukiuas muutaman askeleen päässä
avannosta joka pidetään auki koko talven. Lämpö, tikkaat, vesi, uudestaan. Ei siirtymiä,