Suomalaista ruokaa ja lahjoja ulkomaille

Mikä lähtee Suomesta postissa ja mihin tulli puuttuu: salmiakki ja suklaa kulkevat, poronliha ei. Käytännön ohje ulkosuomalaisille ja matkailijoille.

Jokaisella ulkosuomalaisella on sama joulukuun ongelma, ja jokaisella matkailijalla joka

ihastui johonkin rovaniemeläisessä kaupassa on siitä pienempi versio: se mitä haluat on

Suomessa etkä sinä ole. Lyhyt vastaus: osa siitä, mitä haluat, kulkee postissa minne tahansa

maailmassa, ja osa otetaan pois rajalla riippumatta siitä mistä sen tilaa.

Makeiset, kahvi ja kuivatuotteet matkustavat hyvin. Salmiakki, Fazerin

suklaa, ruisnäkkileipä, kahvi ja tee säilyvät huoneenlämmössä ja menevät lähes minne vain.

Liha ja maitotuotteet eivät yleensä. Poron- ja naudankuivaliha, juusto ja

voi pysäytetään Britanniaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Australiaan. Pysäyttäjä on

Muu kuin ruoka on se helppo kategoria. Muumikeramiikalla, Marimekon

tekstiileillä, villalangalla ja saunatuoksuilla ei ole elintarvikerajoituksia lainkaan.

EU:n ulkopuolella maksat tullin ja arvonlisäveron perillä. Se on ostajan

kulu eikä kaupan, ja se on kaikkein yleisin ikävä yllätys.

Se elintarvikesääntö johon kaikki kompastuvat

EU:n sisällä ruoka liikkuu vapaasti, joten paketti suomalaisia ruokatarvikkeita Saksaan tai

Espanjaan on tavallinen paketti. EU:sta ulos mentäessä ollaan eri säännöstössä. Britannia,

Yhdysvallat, Japani ja Australia rajoittavat kaikki lihan ja maitotuotteiden henkilökohtaista

tuontia, ja ne valvovat sitä myös paketeista eivätkä vain matkalaukuista. Pussi poron

kuivalihaa on juuri sellainen tuote joka poistetaan ja hävitetään ilman korvausta.

Sääntö näkyy kauppojen omissa käytännöissä jos katsoo. Kuivalihakundi toimittaa vain EU:n

alueelle. Virallinen Muumikauppa lähettää keramiikkaa ja tekstiilejä maailmanlaajuisesti,

mutta sen kahvin, teen, suklaan ja keksien tuotesivuilla on rivi jonka mukaan tuotetta ei voi

lähettää Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan tai Australiaan. Sama kauppa, sama ostoskori, eri

säännöt tuotteittain. Kyse ei ole hankalasta kaupasta vaan siitä että kauppa lukee kohdemaan

Käytännön versio: jos se on kuivaa, suljettua ja tehty sokerista, viljasta tai kasvista, se

lähes varmasti kulkee. Jos se on peräisin eläimestä, oleta ettei se lähde EU:sta ennen kuin

kauppa sanoo tuotteen omalla sivulla toisin.

Suomessa on pieni joukko kauppoja jotka aidosti hoitavat ulkomaantilauksia sen sijaan että

sanoisivat hoitavansa. Tuntomerkki on tylsä ja luotettava: nimetty lista rahdinkuljettajista

ja toimitussivu joka puhuu kohdemaista eikä siitä miten paljon he välittävät.

Suomikauppa on se johon useimmat ulkosuomalaiset päätyvät. Siellä on noin kolmetuhatta

suomalaista tuotetta samassa ostoskorissa, Fazerin hyllystä saunatuoksuihin ja Marimekkoon, ja

se julkaisee sekä rahdinkuljettajalistansa (DHL, FedEx, GLS, PostNord ja Posti) että juoksevan

laskurin yli 300 000 toimitetusta lähetyksestä. Merkitystä ei ole itse luvulla vaan sillä mitä

se tarkoittaa: yksi tilaus ja yksi tulli-ilmoitus viiden erillisen paketin sijaan viidestä eri

suomalaisesta kaupasta, kukin omalla toimituskulullaan ja omalla avaamisen mahdollisuudellaan.

Jos ostat jollekin toiselle etkä oman koti-ikävän täytteeksi, ohita ruokakysymys kokonaan.

Tekstiileillä, keramiikalla, villalla ja lasilla ei ole näitä rajoituksia, ne kestävät postin

paremmin ja säilyvät pidempään kuin pussi lakritsia.

Marimekko tuli Suomikauppaan vuonna 2026, ja sillä on enemmän merkitystä kuin uutuusbanneri

antaa ymmärtää: Marimekolla ei ole kumppanuusohjelmaa niissä verkostoissa joita useimmat