Kekri päätti vanhan maatalousvuoden: juhla eläville ja vainajille, naamioitu pukki ovella ja palkollisten vapaaviikko. Mitä kekri oli ja miten sitä vietetään…
Kun vilja oli aitassa, karja sisällä talvea varten, juurekset kuopattu ja syysteurastus
tehty, vanha maatalousvuosi oli lopussa ja talossa vietettiin kekriä. Kiinteää päivää ei
ollut. Kukin talo juhli, kun sen omat syystyöt olivat valmiit, mikkelin ja
pyhäinpäivän välisenä aikana. Kekriä nykyään elvyttävä Talonpoikaiskulttuurisäätiö kutsuu sitä
vuoden suurimmaksi juhlaksi satokauden taitteessa.
Milloin: sadonkorjuun jälkeen, mikkelin (29. syyskuuta) ja pyhäinpäivän välillä
2026: pyhäinpäivä on lauantaina 31. lokakuuta
Muita nimiä: köyri, köyry, keyri ja keuri
Tunnetuin hahmo: kekripukki, naamioitu vieras ovella
Kekri päätti vanhan maatalousvuoden ja aloitti uuden. Museoviraston Elävän perinnön
wikiluettelo kertoo loka- ja marraskuun taitteen noin kahdentoista päivän jakoajasta, joka
tasasi aurinko- ja kuuvuoden eron. Se oli aikaa vuosien välissä. Vainajien uskottiin liikkuvan
silloin, ja heitä piti kohdella hyvin, ruoalla ja lämmöllä, jotta tuleva vuosi menisi
hyvin. Katolinen pyhäinpäivä osui samaan aikaan, ja se sekoittui vanhoihin suomalaisiin
uskomuksiin. Vainajia muistetaan yhä pyhäinpäivän viikonloppuna viemällä kynttilöitä
Kekri oli myös rengien ja piikojen loma: he saivat noin viikon vapaata. Palvelusvuosi
vaihtui ennen jo aiemmin syksyllä, mikkelinä, joka oli palkollisten muuttopäivä.
Kekripukki oli nuori ihminen nurinkurisessa turkissa ja tuohinaamarissa. Sarvina olivat
lusikat, kaalinkerät tai keritsimet, ja turkkiin ripustettiin kaikenlaista kilisevää.
Kekripukit kiersivät talosta taloon pyytämässä herkkuja. Kekri.fi kutsuu kekripukkia
joulupukin esikuvaksi. Kajaanin, Oulun, Iisalmen ja Helsingin Suomenlinnan
kekritapahtumissa on poltettu kekripukki osana juhlaa.
Kekrinä kenellekään ei saanut jäädä nälkä, sillä laiha juhla tiesi laihaa satoa.
Runsaus oli koko juhlan ydin. Pöytään katettiin lammasta, kotitekoisia makkaroita,
maitoruokia, juureksia ja syksyn marjoja sekä uudesta viljasta keitettyjä puuroja ja
vellejä. Olutta juotiin paljon, jotta ohra kasvaisi. Sivun yläreunan maalaus, Juho
Rissasen kekri-ilta vuodelta 1903, näyttää saman tavan väkevämmän pään.
Vuoden taite oli ennustamisen aikaa. Tinaa valettiin ja sen muotoja luettiin, ja enteistä
katsottiin tulevaa säätä ja satoa. Nauriista kaiverretut lyhdyt, kitupiikit, ja kekritulet
pitivät levottomat henget loitolla, ja sauna lämmitettiin esivanhemmille.
Kekriä on elvytetty 2000-luvulta lähtien niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.
Talonpoikaiskulttuurisäätiö aloitti hankkeensa kekrin tekemiseksi kansanjuhlaksi vuonna
2009, ja sen ytimessä ovat lähiruoka, yhteisöllisyys ja ripaus mystiikkaa. Suomen
satavuotisjuhlavuonna 2017 Maa- ja kotitalousnaiset laskivat yli 150 kekritapahtumaa, ja
vuodesta 2021 on vietetty kokonaisia kekriviikkoja. Kekriä tarjotaan usein suomalaiseksi
vaihtoehdoksi halloweenille, joka osuu samoille viikoille, ja sen keskellä on
Lokakuun lopussa Lapin illat pimenevät ja revontulikausi on täydessä vauhdissa. Vuonna
2026 lokakuun 26. päivän täysikuu valaisee pyhäinpäivää edeltävän viikon yöt, ja
marraskuun 9. päivän uusikuu tuo sen jälkeen pimeimmän taivaan.
Kuukalenterista löydät jokaisen päivän, myös talven